Tänään on siskoni syntymäpäivä ja eilen juhlimme sitä Rauhan Majatalon tiloissa. Tapasin monia lapsuuteeni ja nuoruuteeni liittyviä sukulaisia ja ystäviä. Uudelleen ja uudelleen minulta kysyttiin, mikä on saanut mukaan eu-vaaleihin. "En ole koskaan voinut kuvitella sinua politiikkaan!", kommentti toistui useaan kertaan päivän aikana. Vastasin totuudenmukaisesti: "En minäkään!"
Tämä palvelutehtävä on tosiaankin yllättänyt sekä minut itseni että jokaisen, joka on tuntenut minut aiemmin!
No, miten sitten olen mukana politiikassa?
WTC:n muiston strategisena päivänä, 11.9.2008 heräsin aamulla varhain. Aloin rukoilla. Rukoillessani katselin outoa kuvaa: Olin jakamassa erikoisia käyntikortteja. Yläosassa luki 'Taivaan Isällä on unelma' ja sen alapuolella oli nimeni ja perässä luki D.L.D., Daddy's Little Daughter. Tämä erikoinen 'videopätkä' kesti jonkin aikaa, ihmiset ympärilläni näyttivät tuntemattomilta ja vaihtuivat koko ajan.
Ihmettelin, mihin kuva oikein liittyi. En koskaan tarvitse tulla näkyviin omalla nimelläni. Aina, kun esittäydyn, olen Rauhan Majatalon edustaja. En tarvitse missään omia käyntikortteja. En tarvitse tulla näkyviin omalla nimelläni. Silti kuva tuntui hyvin todelliselta. Outoa.
Lähdimme mieheni kanssa kävelylenkille. Kännykkä taskussani soi. KD:n toimistosta soitettiin: "Lähdetkö mukaan kuntavaaleihin?" 'Minäkö? Yes, varmaan! Mikä vitsi!', ajattelin mielessäni. Kysyin: "Mitä ovat kuntavaalit ja milloin ne ovat. Mihin ne liittyvät?"
Sain kuulla perustietoa kuntavaalien lainalaisuuksista. Lupasin keskustella asiasta mieheni kanssa ja pyysin pari päivää rukousaikaa asian puolesta.
Kerroin miehelleni puhelun sisällöstä. Nauroimme ainakin 10 minuuttia katketaksemme. Olisipa tapaus. Minä politiikkaan. Sen kauempaa ei tehtävää voisi hakea!
Parin päivän rukousten aikana sydämessäni varmistui tietoisuus, että on astuttava 'vieraalle maalle', sanottava kyllä, lähdettävä mukaan politiikkaan. Keskustellessani mieheni kanssa asioista, jotka liittyivät mahdolliseen ehdokkuuteen ja sitä kautta vaihtoehtona olevaan valituksi tulemiseen, hän sanoi: "Sen kuin vain menet. Sittenpähän näkee kuinka siinä käy."
Perjantaina 12.9. lupauduin ehdokkaaksi ja sovimme allekirjoituksen kotikaupunkiin palattuani maanantaiksi 15.9., viimeisenä virallisena ehdokaslistojen asettamisen ajankohtana. Sain kuulla vaalien ajankohdan ja äänestyspäivän. Katsoin kalenteria ja tuumasin Taivaan Isälle: "Olen matkanjohtajana Israelissa siunaamassa Sinun kansaasi lähes koko vaalien ajan, joten saat kyllä sitten Itse mainostaa minua, jos tehtävään haluat!"
Sisälläni oli täysi rauha. Jotain erityistä iloa liittyi vaaleihin mukaan lähtemiseen. Hämmentävä hyppy tuntemattomaan. Mieleeni palasi toukokuinen esirukoustilanne: "Aivan pian siirrän sinut tehtäviin, jotka yllättävät kaikki, jotka sinut tuntevat ja sinut itsesikin. Kukaan ei ole koskaan voinut kuvitella sinua sellaisiin tehtäviin." Politiikkaan moinen kuvaus voisi todella sopia minuun nähden...
Pari kertaa olen äänestänyt elämäni aikana, ainakin yhden kerran presidentin vaaleissa. Polittiikka ei ole koskaan kuulunut elämääni. En ole seurannut sitä. En ole lukenut potiikkaan liittyviä juttuja. Minun kiinnostuksen kohteeni ovat olleet ihan muualla. En edes tiennyt, että kuntavaalit ovat tulossa puhumattakaan niiden ajankohdasta tai jostakin vaaleihin liittyvistä taustavaikuttajista. Kristillisdemokraatit olin tunnistanut yhdeksi olemassa olevaksi puolueeksi maassamme. Edes KD-kirjainyhdistelmä ei ollut minulle tuttu vaan jouduin kysymään soittajalta, mistä hän puhui 'koodia' käyttäessään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti