Tänään on vaalitulosjuhla, illalla. Ensimmäinen päivämäärä, jonka laitoin lukkoon EU-vaaleihin ehdokkaaksi ryhtyessäni. Olin aiemmin sopinut, että vietämme vuosittaista Beitshalom -rauhan juhlaa jo perinteeksi muodostuneen Serquei Popovin viulukonsertin muodossa ja vaaleihin liittyvän kiitosjuhlan yhdistäminen siihen tuntui todella sopivalta.
Vuosi sitten, 7.6.2008, isäni parin metrin syvyyteen laskettua arkkua katsoessani minut valtasi mieletön tyhjyys ja yksinäisyys. Pyysin Taivaan Isän lohdutusta siinä. Hän sanoi minulle: tasan vuoden kuluttua minulla on sinulle yllätys. Rakastan yllätyksiä. Niinpä odotin mielenkiinnolla, mitä mahtaisi tapahtua tuona merkittävänä sunnuntaina.
Olimme osaltamme järjestämässä Kajaaniin Isän sydän -konferenssia 5.-7.6.. Niinpä vaalien tulokset ja konferenssin päätöspäivä osuivat yksiin. Millainen on Taivaan Isän sydän? Mitä oikeasti Raamattu ilmoittaa siitä?
Heräsin 7.6. aamuna odottavin tunnelmin: mitähän tämä vuoden odotus yllätyksestä pitää sisällään?
Se oli parempi yllätys kuin osasin ikinä odottaa: sain nähdä parantuneeni!
Vuosia, oikeastaan vuosikymmeniä olen rukoillut identiteetin parantumista. Minulle, joka olin valmis ottamaan itseltäni hengen yläasteen todistuksessa olleen yhden ennakko-odotuksiani huonomman arvosanan vuoksi, vaalikausi on ollut monella tavalla identiteetin perusteiden näkyväksi tulemisen mahdollisuus.
Monet seurakuntaperheestäni, lukuisat KD:n väestä eri puolilta Suomea ja osa muutoin minun elämänpiiriini kuuluvista tai kuulumattommista ihmisistä on kevään kuluessa muistanut minua sukuni, lasteni, puolisoni tai itseni tekemiin tai kuviteltuihin töppäilyihin vedoten sellaisilla kirjeillä ja kommenteilla, etten moista moskaa ole ennen saanut kokeakaan.
8.6. alkanut sielunhoitoviikko on päättymässä tänään. Sovittu jo kaksi vuotta sitten. Viikko, jonka kuluessa on oiva mahdollisuus tutkia, mihin oma identiteetti perustuu. Monet kurssilaisista ovat vuosien aikana antaneet palautetta siitä, että ovat saaneet viikon sisällön kautta merkittäviä muutoksia elämäänsä huomatessaan oman identiteettinsä perustuneen johonkin kestämättömään argumenttiin, mitä moninaisimpiin strategioihin hyväksytyksi tai hylätyksi tulemisen koukeroiden maailmassa.
Kiitollisuus ja ilo täyttää sydämeni: 7.6. tietoisuuteen tullut vaalitulos ei ollut minulle perustuksia järisyttävä identiteettikysymys. Jotain on merkittävällä tavalla elämäni perustuksissa toisin. Tiedän nyt kokemuksen kautta, että olinpa Kainuuun korvessa tai Brysselin tungoksessa, olen Daddy's Little Daughter, Taivaan Isin pikkutyttö. Asia, jota ei voi todella tietää, ennen kuin saa siihen käytännön tasolla mahdollisuuden testaukseen.
Yes! Identiteettini perustus on siinä, että olen D.L.D.-Evelyn ! Ei minkään ulkoisen tekijän varassa tai määriteltävissä. Huippujuttu! Mikään tai kukaan ei voi silloin horjuttaa elämäni perustuksia, Taivaan Isi ja Hänen antamansa rakkauden ja rauhan tietoisuus ja minuuden määritys pysyvät kaikissa olosuhteissa järkkymättöminä! Tällaista en olisi ikinä uskonut kokevani. Olen onnellinen nainen!
perjantai 12. kesäkuuta 2009
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Kainuun kristilliset juuret
Eilen illalla olin Paltamon pitäjässä Taivaan isällä on unelma -tilaisuudessa. Kävinpä ennen sen alkua Kainuun asutuksen muistomerkillä, joka asetettiin Kiehimävaaran huipulle vuonna 1952, asutuksen 400-vuotismuistoksi. Ilahduin tosi paljon tekstistä, joka kuuluu näin:
"Karun Kainuun sitkeitten, rajansa ja asutuksensa sekä uskon kristillisten arvojen luovuttamattomuuden puolesta eläneitten, taistelleitten ja kuolleitten sukupolvien muiston vaalimiseksi. Polvet vaihtuvat - ajatus jää. Kaikki katoo kerran - työt jäävät, usko kaikkivoipaan Jumalaan ja armolliseen Isään on vienyt ja vie yli ahtaittenkin aikojen - päin nousevan päivän rantaa."
Toivon, että omasta sukupolvestani voidaan sadan vuoden kuluttua kirjoittaa samoin: Sitkeä, rajansa, asutuksensa sekä uskon kristillisten arvojen luovuttamattomuuden puolesta elänyt, taistellut ja kuollut sukupolvi. Kaiken muun kadotessa jää usko kaikkivoipaan Jumalaan ja armolliseen Isään, joka on vienyt ja vie yli ahtaitten 2000-luvun aikojen!
Maailmassa on vain vähän asioita, jotka pysyvät järkkymättöminä olosuhteiden muuttuessa: usko ja luottamus kaikkivoipaan Jumalaan ja armolliseen Isään kantaa kaikissa olosuhteissa! Maailmanlaajuinen lama, hyvinvointileikkaukset, luonnonkatastrofit, sodat, yllättävät onnettomuudet ja sairaudet, muutokset yksilö- ja yhteiskuntatasolla ravistelevat ihmisen perustuksia. Tuovat esiin sitä, mikä ei järky: iankaikkisten käsivarsien kantovoimaa, Taivaallisen Isän suunnitelmia, jotka toteutuvat niin kuin on alun perin kirjoitettu.
On aika palata juurille! Elämään, taistelemaan ja kuolemaan rajojen, asutuksen ja uskon kristillisten arvojen luovuttamattomuuden puolesta.
"Karun Kainuun sitkeitten, rajansa ja asutuksensa sekä uskon kristillisten arvojen luovuttamattomuuden puolesta eläneitten, taistelleitten ja kuolleitten sukupolvien muiston vaalimiseksi. Polvet vaihtuvat - ajatus jää. Kaikki katoo kerran - työt jäävät, usko kaikkivoipaan Jumalaan ja armolliseen Isään on vienyt ja vie yli ahtaittenkin aikojen - päin nousevan päivän rantaa."
Toivon, että omasta sukupolvestani voidaan sadan vuoden kuluttua kirjoittaa samoin: Sitkeä, rajansa, asutuksensa sekä uskon kristillisten arvojen luovuttamattomuuden puolesta elänyt, taistellut ja kuollut sukupolvi. Kaiken muun kadotessa jää usko kaikkivoipaan Jumalaan ja armolliseen Isään, joka on vienyt ja vie yli ahtaitten 2000-luvun aikojen!
Maailmassa on vain vähän asioita, jotka pysyvät järkkymättöminä olosuhteiden muuttuessa: usko ja luottamus kaikkivoipaan Jumalaan ja armolliseen Isään kantaa kaikissa olosuhteissa! Maailmanlaajuinen lama, hyvinvointileikkaukset, luonnonkatastrofit, sodat, yllättävät onnettomuudet ja sairaudet, muutokset yksilö- ja yhteiskuntatasolla ravistelevat ihmisen perustuksia. Tuovat esiin sitä, mikä ei järky: iankaikkisten käsivarsien kantovoimaa, Taivaallisen Isän suunnitelmia, jotka toteutuvat niin kuin on alun perin kirjoitettu.
On aika palata juurille! Elämään, taistelemaan ja kuolemaan rajojen, asutuksen ja uskon kristillisten arvojen luovuttamattomuuden puolesta.
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Perhe, ajaksi annettu lahja
Perhe, loimulohi, tyyni järven pinta ja lintujen laulu - mitä muuta elämän tyytyväisyyteen enää kaipaa? Sellaista iltaa sain juuri viettää.
Kesken illan kännykkäni soi, oli vahingossa jäänyt auki. Jostakin syystä päätin vastata, nipistää perheelle varaamastani ajasta.
Ystävä soitti. Oli menettänyt yllättäen oman ystävänsä. Elämän käsikirjoitus sai uuden värin, muutoksen, jota kukaan ei osannut odottaa. Perhe jäi isättömäksi juuri loman alettua. Kysymyksiä. Vähän vastauksia. Hautajaisiin tulossa oman perheen lisäksi vain lähimmät ystävät.
Katsoin omaa perhettäni. Suomalaisen unelman miljöötä: omakotitalo järven rannalla, kiireetöntä nuotiolla istumista, jutusteluhetkiä rakkaitten kanssa. Hetken. Pienen hetken tämä kaikki. Elämään voi tulla toisenlaisia käsikirjoituksia. Kun osaisi kiittää ja iloita siitä, mitä on juuri nyt. Nähdä rikkauden, minkä keskellä saa elää.
Rukoilemme hetken. Muistamme ystävää, joka soitti. Anomme kaiken lohdutuksen Jumalaa kannattelemaan äitiä ja lapsia, jotka juuri nyt ovat menetyksen murtamia. Kiitämme perheen lahjasta, jonka Taivaan Isä on armossaan antanut ajaksi.
Perhe. Mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Tulla lähietäisyydellä nähdyksi. Osoittaa arjessa välittämistä. Antaa aikaa. Saada aikaa. Pienen hetken. Yksi niistä lahjoista, joiden merkitys kristallisoituu silloin, kun aika loppuu, taivaan kotiin siirtymisen hetkellä. Silloin olennaiset asiat löytyvät. Perhelahja. Tai sen puuttuminen.
Kunpa ymmärtäisin antaa arvon perheelleni! Taivaan Isän lahjana arjessa.
Kesken illan kännykkäni soi, oli vahingossa jäänyt auki. Jostakin syystä päätin vastata, nipistää perheelle varaamastani ajasta.
Ystävä soitti. Oli menettänyt yllättäen oman ystävänsä. Elämän käsikirjoitus sai uuden värin, muutoksen, jota kukaan ei osannut odottaa. Perhe jäi isättömäksi juuri loman alettua. Kysymyksiä. Vähän vastauksia. Hautajaisiin tulossa oman perheen lisäksi vain lähimmät ystävät.
Katsoin omaa perhettäni. Suomalaisen unelman miljöötä: omakotitalo järven rannalla, kiireetöntä nuotiolla istumista, jutusteluhetkiä rakkaitten kanssa. Hetken. Pienen hetken tämä kaikki. Elämään voi tulla toisenlaisia käsikirjoituksia. Kun osaisi kiittää ja iloita siitä, mitä on juuri nyt. Nähdä rikkauden, minkä keskellä saa elää.
Rukoilemme hetken. Muistamme ystävää, joka soitti. Anomme kaiken lohdutuksen Jumalaa kannattelemaan äitiä ja lapsia, jotka juuri nyt ovat menetyksen murtamia. Kiitämme perheen lahjasta, jonka Taivaan Isä on armossaan antanut ajaksi.
Perhe. Mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Tulla lähietäisyydellä nähdyksi. Osoittaa arjessa välittämistä. Antaa aikaa. Saada aikaa. Pienen hetken. Yksi niistä lahjoista, joiden merkitys kristallisoituu silloin, kun aika loppuu, taivaan kotiin siirtymisen hetkellä. Silloin olennaiset asiat löytyvät. Perhelahja. Tai sen puuttuminen.
Kunpa ymmärtäisin antaa arvon perheelleni! Taivaan Isän lahjana arjessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)