Kauniin aurinkoisen vappuaamun houkuttelemana kävin hiihtämässä Nuasjärjen rannoilla. Upeaa nähdä, miten nopeasti jäät ovat alkaneet muuttaa olomuotoa ja vapauttaa alapuolella olevaa vesimassaa virtaamaan vapaasti!
Seurasin joitakin säteittäin aukeavia jään murtumia ja huomasin, että jokaisen niiden keskipisteessä oli kivi, joka oli aikaansaanut repeämän alun syntymisen vahvaan jäämassaan. Siinä oli jotain yhtäläista omaan prosessiini suhteessa palvelutehtävääni. Huomasin, että jotkut "kivet", asiat, joita en enää pioneerihenkisenä ihmisenä koe omaksi ykköstehtäväkseni, ovat alkaneet helpottamaan muutosprosessiani.
1.3.2008 osallistuin Daavidin roolissa bibliodraamaan, jossa käsiteltiin 1.Sam.16.lukua, Daavidin kutsumista lammastarhasta Samuelin voideltavaksi. Setsemän Iisain poikaa olivat kaikki saaneet Herralta saman lausuman: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa. Sillä ei ole niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen." Ja niin Samuel sanoi jokaisen kohdalla: " Ei ole Herra tätäkään valinnut."
Ihmeissään Samuel kysyi poikien isältä: "Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?" Tähän Iisai vastasi: "Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita." Erikoista perhedraamaa! Kaikkien poikien piti olla paikalla ja kuitenkaan nuorinta ei oltu vaivauduttu edes informoimaan asiasta! Ikään kuin hän ei olisi kuulunut perheen sisällä vakavasti otettavien lasten joukkoon!
Samuel sanoi: "Lähetä noutamaan hänet!" Ja Iisai laittoi palvelijansa Daavidin hakuun...
Bibliodraaman roolissa ollessani koin, että Rauhan Majatalo on minun lammastarhani. Olen hyvin kiitollinen, että olen saanut toimia tehtävässä, joka on niin oman tuntuinen. Olen kokenut olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jollakin syvällä tasolla olen ollut onnellinen saadessani palvella ihmisiä kristillisen keskuksen kautta. Myös sellaisissa tilanteissa, kun joku 'karhu tai leijona', joku tuhoava uhkatekijä on yrittänyt satuttaa minulle uskottujen ihmisten elämää ja olemista. Sydämessäni olen sitoutunut palvelemaan Rauhan Majatalossa kuolemaani tai Jeesuksen tulemiseen saakka.
Rauhan Majatlon toiminnanjohtajan tehtävä on elämäntapa, ei työ. Kymmenen vuoden ajan elämääni on mahtunut vain perhe ja Rauhan Majatalo. Olen ollut kaulaani myöten täysin kiinni tässä elämäntavassa ja siihen sitoutuneena. Draamassa koin, ettei ole mitään mahdollisuutta vastata kutsuun kyllä. En voi jättä lammastarhaani. Olen sitoutunut siihen. Sydämessäni ei ole mitään tarvetta mihinkään muuhun elämään.
Kävin kovan kamppailun sisimmässäni. Koin, että myönteinen vastaus kutsuun aiheuttaisi suuren muutoksen elämääni ja Rauhan Majatalon toimintaan. En halua sitä. En kykene irrottautumaan paikasta, jonka vision olen saanut Jumalalta 17 vuotta aiemmin, jonka olen synnyttänyt ja jota olen rakkaudella kasvattanut vuosikaudet.
Viimein vastasin sydämessäni Samuelin lähettämän palvelijan kutsuun: "Tapahtukoon Sinun tahtosi Herra. Mutta itse en kykene irrottautumaan tästä palvelupaikasta. Jos tarvitset minua johonkin muuhun palvelutehtävään, irroita minut tästä ja vie omalla voimallasi uuteen tehtävään. Minulla ei ole siihen mitään intressejä."
Sydämen valintani jälkeen kutsua tuova palvelija tarttui käteeni ja raahasi minut jossakin määrin tapahtuvasta vastaanhangoittelustani huolimatta Samuelin eteen voideltavaksi.
Sydämessäni tiesin, että olen astunut muutokseen. Jollakin aikataululla ainakin osittain palvelutehtäväni Rauhan Majatalossa tulee vaihtumaan muihin palvelutehtäviin.
torstai 30. huhtikuuta 2009
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Jad Vashem ja uudelle antisemitismille stop!
Lehtimajajuhlien (ks.www.icej.fi) aikaan 2007 olin Israelissa ja päätin taas kerran mennä käymään Jad Vashemin museossa. Jokainen käyntini tuossa museossa on saanut minut muistamaan sen, miten sivistys ei tuo viisautta vaan saattaa pitää sisällään uskomattoman syvää raadollisuutta ja oman lajin tuhoamista sellaisilla tavoilla, joihin eläinkunta ei koskaan syyllisty.
Mietin Raamatun sanoja siitä, kuinka Jumala lupasi siunata jokaista, joka Israelia siunaa ja kirota jokaista, joka Israelia kiroaa. Toisen maailman sodan menehtyneiden saksalaisten sotilaiden lukumäärä oli sama kuin keskitysleireillä ilmaan savustettujen juutalaisten. Kaikkivaltias Jumala on pikkutarkka ja Hänen laskutoimituksensa ovat aina paikkansa pitäviä!
Katselin tällä kertaa tarkkaavaisesti holokaustin alkuvaiheita, sen salaisia kokoontumisia ja niitä henkilöitä, joiden tiedetään olleen mukana heti alusta saakka tukemassa Hitlerin toimia juutalaisia, kristittyjä, romaaneita ja muita erityisryhmiä koskien. Etsin detaljeja siihen, ketkä uskalsivat heti alkaa sanoa, että 'keisarilla ei ole vaatteita'. Oliko löydettävissä niitä ihmisiä, jotka oman turvallisuutensa uhaten uskalsivat asettua heikossa asemassa olevien rinnalle?
Huomasin pohtivani, miten itse olisin toiminut, jos olisin elänyt tuolloin. Olisiko minusta ollut seisomaan julkisesti uhattuna olleiden ihmisten elämän oikeutuksen puolesta?
Lasten vainojen museossa kuuntelin hiljaa nimiä, ikiä ja paikkakuntia lapsista, joilla ei ollut ketään, kuka olisi suojellut elämää heidän kohdallaan. Nimien lipuessa tajuntaani ajatuksiini tulivat parin vuoden takaiset samansuuntaiset kommentit Iranin presidentin lausumina. Elämmekö holokaustin alkuvaiheiden toisintoa? Mitä hintaa itse olen valmis maksamaan tästä tietoisuudesta? Merkitseekö minulle enemmän oma turvallisuuteni ja hyvinvointini kauniissa kodissani laineiden liplatellessa olohuoneen ikkunan alapuolella vai se tosiasia, että historia saattaa olla toistumassa uudelleen? Siirränkö ajatuksen tietoisuudestani vai suostunko sen kohtaamiseen? JOs katson totuutta silmiin, onko minulla enää paluuta vastuusta vapaaseen elämäntapaan?
Kysymykset soljuivat ajatuksissani. Median tuomat otsikot ja viestit liki 60 vuoden tauon jälkeen toistuvina hokemina. Onko mahdollista, että historia ei opeta mitään? Olenko valmis tekemään omalta osaltani kaikkeni, että Euroopan häpeäpilkku, holokaust, ei toistu uudelleen. Olenko valmis puhumaan ääneen asioista, joista olisi helpompi vaieta, olla huomaamatta, elää omassa lintukodossa ja unohtaa se, mitä jossakin päin maailmaa näyttää olevan tapahtumassa.
Ketkä olivat ne, jotka olivat Suomen osalta valppaina silloin, kun meiltä haluttiin laivalastillista heikossa asemassa olevia? Kahdeksan juutalaista ehdittiin luovuttaa, ennen kuin uskallettiin nousta vastustamaan hanketta. Noiden kahdeksan muistolle Suomi on rakentanut Yad Hasmona -nimisen kibbutsin Jerusalemiin. Kahdeksan - ja sekin liikaa.
Kuuntelin lasten nimiä, ikiä ja paikkakuntia. Jokin minussa liikahti, läpäisi sydämeni. Päätin, että omalta osaltani tulen puhumaan asioista ääneen. Omalta osaltani pyrin tekemään kaikkeni, että tämä maailma, Eurooppa ja Suomi saa olla kaikille kansalaisille tasavertaisesti ihmisen oikeuksien paikka, elinympäristö, jossa on kaikilla lupa elää ja olla olemassa rotuun, taustaan tai uskontoon katsomatta.
Entäpä, jos päätökseni maksaa minulle oman turvallisuuteni, hyvinvointini tai muun etuuteni heikentymisen? Olenko silti valmis? Kyllä.
Eurovaaliehdokkaana tiedän, että nyt päätökseni punnitaan. Geneven rasismin vastainen kokous piti sisällään yllättävän paljon samoja piirteitä reilun kuusikymmentä vuotta sitten olleista kokoontumisista silloisten johtohenkilöiden toimesta. Suomi ei boikotoinut nyt kokousta. Iranin tuhopuheiden aikana poistuminen paikalta on sinänsä hieno ele, mutta etukäteistiedoista huolimatta mukana olo kertoo niistä arvovalinnoista, joiden osalta me suomalaiset joudumme pian tekemään omat, ehkä kauaskantoiset ratkaisumme. Uskallammeko seista puolustamassa jokaisen ihmisen oikeutta elämään?
Meri koostuu pisaroista. Jokaisella kannanotolla on merkitys. Aion seista Israelin rinnalla ja puolustaa jokaisen juutalaisen oikeutta elämään! Antisemitismille ei!
Muutamalla kynttilällä tehdyn avaruusvaikutelman painuessa koskettavalla tavalla muistoihini siunaan hiljaa Israelia: " Herra siunatkoon sinua Israel ja varjelkoon sinua. Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan."
Astun lasten vainojen museosta lintujen laulun täyttämään puutarhaan auringon paisteen ja kukkaloiston keskelle. Tiedän sisimässäni: paluuta ei enää ole. Olen valinnut puoleni.
Mietin Raamatun sanoja siitä, kuinka Jumala lupasi siunata jokaista, joka Israelia siunaa ja kirota jokaista, joka Israelia kiroaa. Toisen maailman sodan menehtyneiden saksalaisten sotilaiden lukumäärä oli sama kuin keskitysleireillä ilmaan savustettujen juutalaisten. Kaikkivaltias Jumala on pikkutarkka ja Hänen laskutoimituksensa ovat aina paikkansa pitäviä!
Katselin tällä kertaa tarkkaavaisesti holokaustin alkuvaiheita, sen salaisia kokoontumisia ja niitä henkilöitä, joiden tiedetään olleen mukana heti alusta saakka tukemassa Hitlerin toimia juutalaisia, kristittyjä, romaaneita ja muita erityisryhmiä koskien. Etsin detaljeja siihen, ketkä uskalsivat heti alkaa sanoa, että 'keisarilla ei ole vaatteita'. Oliko löydettävissä niitä ihmisiä, jotka oman turvallisuutensa uhaten uskalsivat asettua heikossa asemassa olevien rinnalle?
Huomasin pohtivani, miten itse olisin toiminut, jos olisin elänyt tuolloin. Olisiko minusta ollut seisomaan julkisesti uhattuna olleiden ihmisten elämän oikeutuksen puolesta?
Lasten vainojen museossa kuuntelin hiljaa nimiä, ikiä ja paikkakuntia lapsista, joilla ei ollut ketään, kuka olisi suojellut elämää heidän kohdallaan. Nimien lipuessa tajuntaani ajatuksiini tulivat parin vuoden takaiset samansuuntaiset kommentit Iranin presidentin lausumina. Elämmekö holokaustin alkuvaiheiden toisintoa? Mitä hintaa itse olen valmis maksamaan tästä tietoisuudesta? Merkitseekö minulle enemmän oma turvallisuuteni ja hyvinvointini kauniissa kodissani laineiden liplatellessa olohuoneen ikkunan alapuolella vai se tosiasia, että historia saattaa olla toistumassa uudelleen? Siirränkö ajatuksen tietoisuudestani vai suostunko sen kohtaamiseen? JOs katson totuutta silmiin, onko minulla enää paluuta vastuusta vapaaseen elämäntapaan?
Kysymykset soljuivat ajatuksissani. Median tuomat otsikot ja viestit liki 60 vuoden tauon jälkeen toistuvina hokemina. Onko mahdollista, että historia ei opeta mitään? Olenko valmis tekemään omalta osaltani kaikkeni, että Euroopan häpeäpilkku, holokaust, ei toistu uudelleen. Olenko valmis puhumaan ääneen asioista, joista olisi helpompi vaieta, olla huomaamatta, elää omassa lintukodossa ja unohtaa se, mitä jossakin päin maailmaa näyttää olevan tapahtumassa.
Ketkä olivat ne, jotka olivat Suomen osalta valppaina silloin, kun meiltä haluttiin laivalastillista heikossa asemassa olevia? Kahdeksan juutalaista ehdittiin luovuttaa, ennen kuin uskallettiin nousta vastustamaan hanketta. Noiden kahdeksan muistolle Suomi on rakentanut Yad Hasmona -nimisen kibbutsin Jerusalemiin. Kahdeksan - ja sekin liikaa.
Kuuntelin lasten nimiä, ikiä ja paikkakuntia. Jokin minussa liikahti, läpäisi sydämeni. Päätin, että omalta osaltani tulen puhumaan asioista ääneen. Omalta osaltani pyrin tekemään kaikkeni, että tämä maailma, Eurooppa ja Suomi saa olla kaikille kansalaisille tasavertaisesti ihmisen oikeuksien paikka, elinympäristö, jossa on kaikilla lupa elää ja olla olemassa rotuun, taustaan tai uskontoon katsomatta.
Entäpä, jos päätökseni maksaa minulle oman turvallisuuteni, hyvinvointini tai muun etuuteni heikentymisen? Olenko silti valmis? Kyllä.
Eurovaaliehdokkaana tiedän, että nyt päätökseni punnitaan. Geneven rasismin vastainen kokous piti sisällään yllättävän paljon samoja piirteitä reilun kuusikymmentä vuotta sitten olleista kokoontumisista silloisten johtohenkilöiden toimesta. Suomi ei boikotoinut nyt kokousta. Iranin tuhopuheiden aikana poistuminen paikalta on sinänsä hieno ele, mutta etukäteistiedoista huolimatta mukana olo kertoo niistä arvovalinnoista, joiden osalta me suomalaiset joudumme pian tekemään omat, ehkä kauaskantoiset ratkaisumme. Uskallammeko seista puolustamassa jokaisen ihmisen oikeutta elämään?
Meri koostuu pisaroista. Jokaisella kannanotolla on merkitys. Aion seista Israelin rinnalla ja puolustaa jokaisen juutalaisen oikeutta elämään! Antisemitismille ei!
Muutamalla kynttilällä tehdyn avaruusvaikutelman painuessa koskettavalla tavalla muistoihini siunaan hiljaa Israelia: " Herra siunatkoon sinua Israel ja varjelkoon sinua. Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan."
Astun lasten vainojen museosta lintujen laulun täyttämään puutarhaan auringon paisteen ja kukkaloiston keskelle. Tiedän sisimässäni: paluuta ei enää ole. Olen valinnut puoleni.
Mistä kaikki alkoi?
Vuoden 2007 alussa aloin rukoilla: Taivaan isä, unelmoitko Sinä jostakin rakkaan synnyin- ja kotimaani suhteen? Kysymys palasi mieleeni uudelleen ja uudelleen, kun rukoilin.
Rauhan Majatalossa, jonka toiminnasta vastaan, oli rukous- ja paastopäivät 30.-31.3.2007. Niiden aikana aloimme yhdessä rukoilla vastausta tähän kysymykseen.
30.3. iltapäivällä hiljaisen rukouksen aikana näin edessäni kirjoituksen: Jeremia 33. Samalla sydämeeni tuli hiljainen tietoisuus siitä, että siinä on vastaus. Taivaan Isällä on olemassa unelma Suomelle! Hiukan jännittynein mielin etsin Raamatusta ko.paikan ja aloin lukea sitä ääneen. Saimme ensimmäisen pienen häivähdyksen siitä, miten Jumala oikeasti haluaa ennalleen asettaa Suomen muinaiselleen! Ydinkohdat tuosta luvusta kuuluvat näin:
”Näin sanoo Herra, joka sen myös tekee, Herra, joka valmistaa sen ja vahvistaa sen – Herra on Hänen nimensä. Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä. Katso minä kasvatan umpeen ja lääkitsen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan rauhan ja totuuden runsauden. Minä käännän Juudan ja Israelin kohtalon ja rakennan heidät muinaiselleen. Ja minä puhdistan heidät kaikista heidän pahoista teoistansa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan, ja minä annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa. Ja tämä kaupunki on oleva minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä, jotka kuulevat kaiken sen hyvän, minkä minä sille teen; he peljästyvät ja vapisevat kaikkea sitä hyvää ja kaikkea sitä onnea, jonka minä sille annan.” (JER:33:2-3, 6-9)
Alun perin Suomi on ollut todella kristitty maa: luku- ja kirjoitustaito on opetettu kansalle, jotta se itse voisi opetella Raamattua, koululaitos on luotu kristinuskon ja Raamatun pohjalle jopa niin, että ensin oppikirjana oli ainoastaan Raamattu. Maamme itsenäistymisen jälkeen eduskunnan istunnot aloitettiin rukouksella. Suomen perustuslaki pohjautuu kymmeneen käskyyn. Sunnuntait olivat pyhiä myös niiden kansalaisten elämässä, jotka eivät muutoin Raamatun totuuksista piitanneet juurikaan. Kansamme kunnioitti Jumalan Sanaa erityisenä ohjeistona. Koko valtiossa heijastui Jumalan sanan merkitys lapsista vanhuksiin saakka.
Uskon, että Jumala haluaa ennalleen asettaa kansamme ruohonjuuritasolta sen korkeimpaan päättäjätasoon! Uutena valtuutettuna koen, että olen palvelemassa Taivaan Isän pikkutyttönä siinä, missä Isä unelmoi tehdä rakkaudessaan hyviä asioita maassamme. Hän odottaa kuuliaisuutta kaikessa. Maamme ja koko maailma on monenlaisten uusien ja vaikeiden asioiden äärellä. Lama, uudet sairaudet, maanjäristykset ym. odottamattomat tekijät saavat huipputeknologiaan tottuneet kansalaiset hämmennyksiin. Onko jotain, mitä ei voikaan hallita?
Kun yllättävät käänteet hämmentävät maailmaa, olen varma siitä, että niiden perustarkoitus on saattaa meidät oikeasti olennaisten asioiden pariin. Siihen, mikä ei koskaan järky. Iankaikkisiin käsiin. Taivaan Isän rakkaudelliseen huolenpitoon, jonka Hän haluaa antaa jokaiselle, jonka Hän on luonut.
Daniel aikoinaan asetettiin vaikeassa ajassa tehtäviin, joissa hän oli vaikuttamassa monien valtiollisten ja paikallisten päätösten osalta Jumalan unelmien toteutumiseen. Hän ei ollut valmis tekemään kompromisseja vaan antautui Jumalalle kuuliaisuuteen jopa henkensä uhalla ja päätti lujasti olla saastuttamatta itseään ulkoisten olosuhteiden kiusauksien kautta. Hän ei toiminut omassa viisaudessaan vaan etsi Jumalan viisautta kolme kertaa päivässä arjen asioihin. Kertaakaan Kaikkivaltias Jumala ei jättänyt häntä pulaan vaan antoi hänelle erityisen viisauden ja paljasti salaisuuksia, joita kukaan ihminen ei voinut tietää.
Danielin kuuliaisuus poiki – jalopeurain luolakoettelemuksen kautta - koko kansalle siunauksen ja Jumalan nimen kunnian yli koko maan. Kuningas Daarejaves säädätti lain: ”Minä olen antanut käskyn, että koko minun valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja peljättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu. Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin jalopeurain kynsistä.” (Dan.6:26-27)
Uskon, että Jumala on luomassa nyt Suomeen verkostoa, jonka kautta Hän saa asettaa maamme asioita oman valtakuntansa lainalaisuuksien mukaisiksi! Maamme tarvitsee juuri nyt niitä Danieleita, Sadrakeja, Meesakeja ja Abednekoja, jotka eivät peräänny ja tee kompromisseja minkään jalopeuran luolan tai tulipätsin uhkauksien edessä vaan palvelevat pyhää ja iankaikkista Jumalaa nöyryydellä Hänen viisaudestaan ja raamatun sanan periaatteista käsin. Silloin on vastuussa kaikesta ennen kaikkea Jumalan edessä – ei ihmisten ja heidän inhimillisten lakiensa mukaan eläen. Tähän minut on kutsuttu!
Evelyn Hynynen,
Rauhan Majatalon toiminnanjohtaja, Kajaanin kaupunginvaltuutettu ja Europarlamenttiehdokas
Rauhan Majatalossa, jonka toiminnasta vastaan, oli rukous- ja paastopäivät 30.-31.3.2007. Niiden aikana aloimme yhdessä rukoilla vastausta tähän kysymykseen.
30.3. iltapäivällä hiljaisen rukouksen aikana näin edessäni kirjoituksen: Jeremia 33. Samalla sydämeeni tuli hiljainen tietoisuus siitä, että siinä on vastaus. Taivaan Isällä on olemassa unelma Suomelle! Hiukan jännittynein mielin etsin Raamatusta ko.paikan ja aloin lukea sitä ääneen. Saimme ensimmäisen pienen häivähdyksen siitä, miten Jumala oikeasti haluaa ennalleen asettaa Suomen muinaiselleen! Ydinkohdat tuosta luvusta kuuluvat näin:
”Näin sanoo Herra, joka sen myös tekee, Herra, joka valmistaa sen ja vahvistaa sen – Herra on Hänen nimensä. Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä. Katso minä kasvatan umpeen ja lääkitsen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan rauhan ja totuuden runsauden. Minä käännän Juudan ja Israelin kohtalon ja rakennan heidät muinaiselleen. Ja minä puhdistan heidät kaikista heidän pahoista teoistansa, joilla he ovat rikkoneet minua vastaan, ja minä annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa. Ja tämä kaupunki on oleva minulle kunniaksi ja iloksi, ylistykseksi ja kirkkaudeksi kaikkien maan kansojen edessä, jotka kuulevat kaiken sen hyvän, minkä minä sille teen; he peljästyvät ja vapisevat kaikkea sitä hyvää ja kaikkea sitä onnea, jonka minä sille annan.” (JER:33:2-3, 6-9)
Alun perin Suomi on ollut todella kristitty maa: luku- ja kirjoitustaito on opetettu kansalle, jotta se itse voisi opetella Raamattua, koululaitos on luotu kristinuskon ja Raamatun pohjalle jopa niin, että ensin oppikirjana oli ainoastaan Raamattu. Maamme itsenäistymisen jälkeen eduskunnan istunnot aloitettiin rukouksella. Suomen perustuslaki pohjautuu kymmeneen käskyyn. Sunnuntait olivat pyhiä myös niiden kansalaisten elämässä, jotka eivät muutoin Raamatun totuuksista piitanneet juurikaan. Kansamme kunnioitti Jumalan Sanaa erityisenä ohjeistona. Koko valtiossa heijastui Jumalan sanan merkitys lapsista vanhuksiin saakka.
Uskon, että Jumala haluaa ennalleen asettaa kansamme ruohonjuuritasolta sen korkeimpaan päättäjätasoon! Uutena valtuutettuna koen, että olen palvelemassa Taivaan Isän pikkutyttönä siinä, missä Isä unelmoi tehdä rakkaudessaan hyviä asioita maassamme. Hän odottaa kuuliaisuutta kaikessa. Maamme ja koko maailma on monenlaisten uusien ja vaikeiden asioiden äärellä. Lama, uudet sairaudet, maanjäristykset ym. odottamattomat tekijät saavat huipputeknologiaan tottuneet kansalaiset hämmennyksiin. Onko jotain, mitä ei voikaan hallita?
Kun yllättävät käänteet hämmentävät maailmaa, olen varma siitä, että niiden perustarkoitus on saattaa meidät oikeasti olennaisten asioiden pariin. Siihen, mikä ei koskaan järky. Iankaikkisiin käsiin. Taivaan Isän rakkaudelliseen huolenpitoon, jonka Hän haluaa antaa jokaiselle, jonka Hän on luonut.
Daniel aikoinaan asetettiin vaikeassa ajassa tehtäviin, joissa hän oli vaikuttamassa monien valtiollisten ja paikallisten päätösten osalta Jumalan unelmien toteutumiseen. Hän ei ollut valmis tekemään kompromisseja vaan antautui Jumalalle kuuliaisuuteen jopa henkensä uhalla ja päätti lujasti olla saastuttamatta itseään ulkoisten olosuhteiden kiusauksien kautta. Hän ei toiminut omassa viisaudessaan vaan etsi Jumalan viisautta kolme kertaa päivässä arjen asioihin. Kertaakaan Kaikkivaltias Jumala ei jättänyt häntä pulaan vaan antoi hänelle erityisen viisauden ja paljasti salaisuuksia, joita kukaan ihminen ei voinut tietää.
Danielin kuuliaisuus poiki – jalopeurain luolakoettelemuksen kautta - koko kansalle siunauksen ja Jumalan nimen kunnian yli koko maan. Kuningas Daarejaves säädätti lain: ”Minä olen antanut käskyn, että koko minun valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja peljättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu. Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin jalopeurain kynsistä.” (Dan.6:26-27)
Uskon, että Jumala on luomassa nyt Suomeen verkostoa, jonka kautta Hän saa asettaa maamme asioita oman valtakuntansa lainalaisuuksien mukaisiksi! Maamme tarvitsee juuri nyt niitä Danieleita, Sadrakeja, Meesakeja ja Abednekoja, jotka eivät peräänny ja tee kompromisseja minkään jalopeuran luolan tai tulipätsin uhkauksien edessä vaan palvelevat pyhää ja iankaikkista Jumalaa nöyryydellä Hänen viisaudestaan ja raamatun sanan periaatteista käsin. Silloin on vastuussa kaikesta ennen kaikkea Jumalan edessä – ei ihmisten ja heidän inhimillisten lakiensa mukaan eläen. Tähän minut on kutsuttu!
Evelyn Hynynen,
Rauhan Majatalon toiminnanjohtaja, Kajaanin kaupunginvaltuutettu ja Europarlamenttiehdokas
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)