Astinlauta

Tulin juuri pitkäksi venyneestä kaupunginvaltuuston kokouksesta. Enää kaikki ei ole ihan uutta, alkaa tottua jo joihinkin peruslainalaisuuksiin, mitkä toistuvat kokous kokouksen perään. Tietty toimintakulttuuri. Hyväksi muotoutunut tapa hoitaa asioita. Kun on 'ulkomailla' aikansa, siitä alkaa tulla tuttu kuin kotimaa. Vieraus ja tuttuus vaihtavat paikkaa. Ihminen on aika sopeutuvainen!



Mieleeni palaa kesäajan päättymisyö, 26.10.2008. Istuin uuden kotimme olohuoneessa katsellen mielenkiinnolla kuntavaalituloksia. Muuten eka kerran elämässäni! Ajankäyttööni ei ole tosiaankaan mahtunut mitään polittiikan koukeroiden seuraamista. Olen aina luottanut siihen, että Jumala asettaa esivallan ja hyvin Hän osaa sen tehdä - mitäpä minä noilla asioilla päätäni vaivaamaan!



Puolen yön lähestyessä alkoi puhelin pirisemään - joku muukin oli vielä valveilla saman asian äärellä. Olin hämmästynyt siitä soittojen ja tekstiviestien määrästä, mitä sain ympäri Suomea. Monet todella seuraavat tuloksia! Onnitteluja! Hämmästelyjä! Kysymyksiä tulevasta. Kysymyksiä politiikkaan mukaan lähtemisestä.



Kiitin Taivaan Isää kaupungin valtuustopaikasta. Anoin viisautta siihen vastuulliseen tehtävään, johon Hän oli asettanut. Pyysin neuvoja ja ohjausta. Kuulin sisimmässäni sanat: "Muista Evelyn, tämä on astinlauta."



Kyselin heti: "Mikä astiinlauta? Mitä se tarkoittaa?" Vain hiljaisuutta.



Sana astinlauta porautui ajatusmaailmaani ja aloin miettiä sanan merkitystä. Asia vaivasi minua. Mieleeni tuli siirtymä johonkin. Jonkin askeleen ottamisen helpottuminen. Mitä sana voisi merkitä uuden valtuustopaikan näkökulmasta?



Joidenkin päivien kuluttua tutkin saapuneita sähköposteja. Siellä oli onnittelut hyvästä vaalimenestyksestä ja jatkolause tähän tapaan: "Seuraava yhteinen ponnistuksemme on sitten eurovaalit keväällä 2009." Lauseen lukemisen aikana sana astinlauta meni kuin tuli lävitseni päästä varpaisiin! Tuijotin tietokoneruutua pitkään ajatuksella: "Hei Taivaan Isä, tarkoitatko siis, että minä olisin eurovaaleissa ehdokkaana?" Koin sydämessäni, että niin tulee tapahtumaan. Huikkasin hiljaa: "Siinäpä Sinulle temppu hoidettavaksi! Politiikassa minua ei tunne kukaan!"



Jännityksellä seurasin, olinko ymmärtänyt oikein ja miten Taivaan Isä tulee asian hoitamaan, jos niin on. Vuoden vaihteen tienoilla sain puhelinsoiton siitä, olenko oikeasti käytettävissä, jos minua ehdotetaan puoluejohdolle. Vastasin myöntävästi. Jossakin sisälläni oli tietoisuus, että olen ehdokas seuraavissa vaaleissa. Tieto siitä, että vaaliaika on merkittävä. Että se on astinlauta johonkin. Aika näyttää, mihin. Muutokseen joka tapauksessa.