Kuoleman kautta uuteen elämään

Monet minulle tuntemattomat kasvot ovat alkaneet tervehtimään minua. Kaupassa. Kadulla. Huoltoasemilla. Julkisissa tilaisuuksissa. Juttelevat tuttavallisesti. Ovat lukeneet tekstejäni, esitteitä, mainoksia, nettisivuja. Tietävät minusta enemmän kuin minä heistä. Jotain arjessani on muuttunut.

Maaliskuun alussa menin Jerusalemissa olevalle puutarhahaudalle. Koin, että minun pitää mennä sinne rukoilemaan EU-ehdokkuuden puolesta. Pyytämään, että Taivaan Isä saa asettaa asian juuri niin kuin on Hänen tahtonsa. Olin Jeesuksen haudassa lukemassa tekstiä "He is not here. He is risen", kun kädesssäni ollut puhelin alkoi täristä. Yleensä se on laukussani.

Katsoin tekstiviestin: "Valiokunta on asettanut sinut EU-vaaliehdokkaaksi. Asia ei ole julkinen ennen 14.3.."

Yhtäkkiä käsitin, miksi minun oli pitänyt tulla Jeesuksen haudalle rukoilemaan EU-asiaa. Tajusin, että kuolema on nyt edessäni. Minun on kuoltava hiljaiselolleni, mahdollisuudelle elää elämääni minulle vieraiden ihmisten tietoisuuden ulkopuolella. Minun on kuoltava omalle reviirilleni. Minun on kuoltava kaikelle sille, mikä on ollut kymmenen vuotta elämäntapani. On kuoltava. Luovuttava. Suostuttava muutokseen.

On luovuttava niin paljosta. Juuri valmistuneen kodin suomista koti-illoista. Jossakin määrin perheen kanssa vietettävistä hetkistä. Omasta ajastani. Omasta rauhastani. Rauhallisista kevätilloista kotirantamme järvimaisemissa. Rauhan Majatalon tutuiksi käyneistä rutiineista. Tuttuuden tuomasta turvallisuudesta. Vapaudesta olla tuntematon. Vapaudesta.

On suostuttava olemaan julkisuudessa. Suostuttava julkiseen sanaan. Suostuttava siihen, että sanani voidaan käsittää väärin. Suostuttava siihen, että sanojani saatetaan tietoisesti vääristää. Suostuttava kritiikkiin. Monenlaisiin arviointeihin. Persoonaani kohdistuviin reaktioihin. Minulle tuntemattomien ihmisten kommentteihin.

On kuoltava tavalleni vastaanottaa kevät. Se on aina ollut minulle merkittävää aikaa. Silloin olen halunnut elää paljon luonnossa. Kokea heräämisen. Se, kuinka talven kylmyydestä selvinneet silmut alkavat tulla esiin, nähdä uuden elämän syntymisen ihmeen. Tämä kevät tulee olemaan erilainen. Luonnosssa vietettävän ajan sijasta minun on hypättävä erilaiseen ajankäyttöön: automatkoihin, vaalitilaisuuksiin, tiukkoihin aikatauluihin, rajoitettuihin kohtaamishetkiin, epäsäännöllistäkin epäsäännöllisempään elämään.

Tutuksi tulleelle elämäntavalla kuolemisen kautta erilaiseen elämänvaiheeseen suostuminen mahdollistaa uusia kohtaamisia, uusia näkökulmia, uusia painotuksia, uutta luomisprosessia. Tarkasti rajattujen asiakaskohtaamisten tilalle tulee monia mahdollisuuksia kertoa Taivaan Isän unelmasta ennalleen asettaa yksilöiden elämä, perheet, parisuhteet, suvut, kaupungit, Suomi ja Eurooppa. Eräs lempilauluistani, Jesajan 43 luvun teksteihin kirjoitettu, soi sisälläni: "Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, Minä luon uutta. Nyt se puhkeaa taimelle. Ettekö sitä jo huomaa. Minä luon uutta sinun elämässäsi."

Antaudun. Kuolemaan entiselle. Astumaan uuteen.