Aikaa ja rakkautta

Loppujen lopuksi se, mitä lapset tarvitsevat, on hyvin yksinkertaista. Olennaisimmillaan aikaa ja rakkautta!

Yksinkertaistako? Katselin lastenlasten luottavaisia silmiä, innostuneita katseita kutitusleikin tiimellyksessä ja huomiota odottavia ilmeitä muistipelin onnistumisten keskellä. Ja yhtäkkiä puhelin soi. Ajatukset ja huomio oli hetkessä muualla.

Kohta huomasin pettyneet ilmeet. Pientä jäynää lasten välillä, huomion hakua ikävämmillä tavoilla. Pysähdyin. Laitoin puhelimen pois ja asetukset äänettömälle.

Niin helposti tässä hektisessä ajassa se yksikertainen ajan ja rakkauden antaminen onkin kaikkein vaikeinta. Sotii some-maailmassa lojumista vastaan. Vaatii jättämään kaikki muut asiat toisarvoiseksi. Edellyttää rajuja arvovalintoja lapsen eteen.

Samanaikaisesti koko oravanpyörä edellyttää pikareakointeja somessa, puhelimessa, sähköposteissa ja kaikenlaisissa mediaviidakoissa. Minne lapset jäivät? Arjen kiireiden jalkoihinko... Onko se sen väärti?

Loppujen lopuksi pienet arjen valinnat ovat ne tärkeimmät valinnat. Aika ja rakkaus, jonka pienille elämän aluille annamme, palaa takaisin moninkertaisesti lasten hyvinvointina! Tehdään yhdelle vähimmistä tehtyjä arjen tekoja, tuhlataan aikaa ja rakkautta lapsiin, joita lähellemme on lahjoitettu!