Perhe, ajaksi annettu lahja

Perhe, loimulohi, tyyni järven pinta ja lintujen laulu - mitä muuta elämän tyytyväisyyteen enää kaipaa? Sellaista iltaa sain juuri viettää.

Kesken illan kännykkäni soi, oli vahingossa jäänyt auki. Jostakin syystä päätin vastata, nipistää perheelle varaamastani ajasta.

Ystävä soitti. Oli menettänyt yllättäen oman ystävänsä. Elämän käsikirjoitus sai uuden värin, muutoksen, jota kukaan ei osannut odottaa. Perhe jäi isättömäksi juuri loman alettua. Kysymyksiä. Vähän vastauksia. Hautajaisiin tulossa oman perheen lisäksi vain lähimmät ystävät.

Katsoin omaa perhettäni. Suomalaisen unelman miljöötä: omakotitalo järven rannalla, kiireetöntä nuotiolla istumista, jutusteluhetkiä rakkaitten kanssa. Hetken. Pienen hetken tämä kaikki. Elämään voi tulla toisenlaisia käsikirjoituksia. Kun osaisi kiittää ja iloita siitä, mitä on juuri nyt. Nähdä rikkauden, minkä keskellä saa elää.

Rukoilemme hetken. Muistamme ystävää, joka soitti. Anomme kaiken lohdutuksen Jumalaa kannattelemaan äitiä ja lapsia, jotka juuri nyt ovat menetyksen murtamia. Kiitämme perheen lahjasta, jonka Taivaan Isä on armossaan antanut ajaksi.

Perhe. Mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Tulla lähietäisyydellä nähdyksi. Osoittaa arjessa välittämistä. Antaa aikaa. Saada aikaa. Pienen hetken. Yksi niistä lahjoista, joiden merkitys kristallisoituu silloin, kun aika loppuu, taivaan kotiin siirtymisen hetkellä. Silloin olennaiset asiat löytyvät. Perhelahja. Tai sen puuttuminen.

Kunpa ymmärtäisin antaa arvon perheelleni! Taivaan Isän lahjana arjessa.