Tänään on vaalitulosjuhla, illalla. Ensimmäinen päivämäärä, jonka laitoin lukkoon EU-vaaleihin ehdokkaaksi ryhtyessäni. Olin aiemmin sopinut, että vietämme vuosittaista Beitshalom -rauhan juhlaa jo perinteeksi muodostuneen Serquei Popovin viulukonsertin muodossa ja vaaleihin liittyvän kiitosjuhlan yhdistäminen siihen tuntui todella sopivalta.
Vuosi sitten, 7.6.2008, isäni parin metrin syvyyteen laskettua arkkua katsoessani minut valtasi mieletön tyhjyys ja yksinäisyys. Pyysin Taivaan Isän lohdutusta siinä. Hän sanoi minulle: tasan vuoden kuluttua minulla on sinulle yllätys. Rakastan yllätyksiä. Niinpä odotin mielenkiinnolla, mitä mahtaisi tapahtua tuona merkittävänä sunnuntaina.
Olimme osaltamme järjestämässä Kajaaniin Isän sydän -konferenssia 5.-7.6.. Niinpä vaalien tulokset ja konferenssin päätöspäivä osuivat yksiin. Millainen on Taivaan Isän sydän? Mitä oikeasti Raamattu ilmoittaa siitä?
Heräsin 7.6. aamuna odottavin tunnelmin: mitähän tämä vuoden odotus yllätyksestä pitää sisällään?
Se oli parempi yllätys kuin osasin ikinä odottaa: sain nähdä parantuneeni!
Vuosia, oikeastaan vuosikymmeniä olen rukoillut identiteetin parantumista. Minulle, joka olin valmis ottamaan itseltäni hengen yläasteen todistuksessa olleen yhden ennakko-odotuksiani huonomman arvosanan vuoksi, vaalikausi on ollut monella tavalla identiteetin perusteiden näkyväksi tulemisen mahdollisuus.
Monet seurakuntaperheestäni, lukuisat KD:n väestä eri puolilta Suomea ja osa muutoin minun elämänpiiriini kuuluvista tai kuulumattommista ihmisistä on kevään kuluessa muistanut minua sukuni, lasteni, puolisoni tai itseni tekemiin tai kuviteltuihin töppäilyihin vedoten sellaisilla kirjeillä ja kommenteilla, etten moista moskaa ole ennen saanut kokeakaan.
8.6. alkanut sielunhoitoviikko on päättymässä tänään. Sovittu jo kaksi vuotta sitten. Viikko, jonka kuluessa on oiva mahdollisuus tutkia, mihin oma identiteetti perustuu. Monet kurssilaisista ovat vuosien aikana antaneet palautetta siitä, että ovat saaneet viikon sisällön kautta merkittäviä muutoksia elämäänsä huomatessaan oman identiteettinsä perustuneen johonkin kestämättömään argumenttiin, mitä moninaisimpiin strategioihin hyväksytyksi tai hylätyksi tulemisen koukeroiden maailmassa.
Kiitollisuus ja ilo täyttää sydämeni: 7.6. tietoisuuteen tullut vaalitulos ei ollut minulle perustuksia järisyttävä identiteettikysymys. Jotain on merkittävällä tavalla elämäni perustuksissa toisin. Tiedän nyt kokemuksen kautta, että olinpa Kainuuun korvessa tai Brysselin tungoksessa, olen Daddy's Little Daughter, Taivaan Isin pikkutyttö. Asia, jota ei voi todella tietää, ennen kuin saa siihen käytännön tasolla mahdollisuuden testaukseen.
Yes! Identiteettini perustus on siinä, että olen D.L.D.-Evelyn ! Ei minkään ulkoisen tekijän varassa tai määriteltävissä. Huippujuttu! Mikään tai kukaan ei voi silloin horjuttaa elämäni perustuksia, Taivaan Isi ja Hänen antamansa rakkauden ja rauhan tietoisuus ja minuuden määritys pysyvät kaikissa olosuhteissa järkkymättöminä! Tällaista en olisi ikinä uskonut kokevani. Olen onnellinen nainen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti