Kävimme tänään ryhmän kanssa Immanuel -nimisessä juutalaisessa kaupungissa Samariassa. Se on arabialueen keskellä oleva pieni kaupunki, jossa asuu 800 juutalaista perhettä. Perheet ovat ultraortodokseja kaikki. Heillä on erittäin suuria perheitä. He elvät suuressa köyhyydessä vielä tänäkin päivänä osin suurten lapsimäärien vuoksi, osin siksi, etteivät perheiden isät saa palkkaa, koska eivät tee muuta työtä kuin opiskelevat talmudia, Raamatun selitysteoksia.
Kävimme Israelin köyhimmässä paikassa, johon on sijoitettu lastenkotiin noin 70 lasta. Kaikki ultraortodoksijuutalaisista perheistä. Heillä on valtavn suuri puute kaikesta, myös ruosta.
Rakkaus näkyy ajankäytössä ja varojen käytössä. Eräs ryhmäläisistämme oli menettänyt sydämensä tälle lastenkodille pari vuotta sitten. Hän on runoilija. Hän oli julkaissut runokirjan ja myynyt kaikki runokirjat. Saamansa rahat kustannuksia vähentämättä hän lahjoitti nuo rahat nyt Immanuelin lastenkotiin. Rakkaus on kekseliäs. Jos rakastaa, aina läytyy keinot osoittaa sitä.
Monet näistäkin lastenkodin henkilökunnasta on joutuneet vuosien aikana terroristien vihan kohteeksi ja muutamat heistä on menettäneet myös henkensä terroristi-iskuissa. Siitä huolimatta he tulevat joka päivä rakastamaan käytännössä näitä lapsia ja kulkevat tuon osittain vaarallisenkin työmatkan Jerusalemista. He sanovat, että joka uskoo, se ei pelkää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti