Kutsu

Kauniin aurinkoisen vappuaamun houkuttelemana kävin hiihtämässä Nuasjärjen rannoilla. Upeaa nähdä, miten nopeasti jäät ovat alkaneet muuttaa olomuotoa ja vapauttaa alapuolella olevaa vesimassaa virtaamaan vapaasti!

Seurasin joitakin säteittäin aukeavia jään murtumia ja huomasin, että jokaisen niiden keskipisteessä oli kivi, joka oli aikaansaanut repeämän alun syntymisen vahvaan jäämassaan. Siinä oli jotain yhtäläista omaan prosessiini suhteessa palvelutehtävääni. Huomasin, että jotkut "kivet", asiat, joita en enää pioneerihenkisenä ihmisenä koe omaksi ykköstehtäväkseni, ovat alkaneet helpottamaan muutosprosessiani.

1.3.2008 osallistuin Daavidin roolissa bibliodraamaan, jossa käsiteltiin 1.Sam.16.lukua, Daavidin kutsumista lammastarhasta Samuelin voideltavaksi. Setsemän Iisain poikaa olivat kaikki saaneet Herralta saman lausuman: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa. Sillä ei ole niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen." Ja niin Samuel sanoi jokaisen kohdalla: " Ei ole Herra tätäkään valinnut."

Ihmeissään Samuel kysyi poikien isältä: "Siinäkö olivat kaikki nuorukaiset?" Tähän Iisai vastasi: "Vielä on nuorin jäljellä, mutta hän on kaitsemassa lampaita." Erikoista perhedraamaa! Kaikkien poikien piti olla paikalla ja kuitenkaan nuorinta ei oltu vaivauduttu edes informoimaan asiasta! Ikään kuin hän ei olisi kuulunut perheen sisällä vakavasti otettavien lasten joukkoon!

Samuel sanoi: "Lähetä noutamaan hänet!" Ja Iisai laittoi palvelijansa Daavidin hakuun...

Bibliodraaman roolissa ollessani koin, että Rauhan Majatalo on minun lammastarhani. Olen hyvin kiitollinen, että olen saanut toimia tehtävässä, joka on niin oman tuntuinen. Olen kokenut olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jollakin syvällä tasolla olen ollut onnellinen saadessani palvella ihmisiä kristillisen keskuksen kautta. Myös sellaisissa tilanteissa, kun joku 'karhu tai leijona', joku tuhoava uhkatekijä on yrittänyt satuttaa minulle uskottujen ihmisten elämää ja olemista. Sydämessäni olen sitoutunut palvelemaan Rauhan Majatalossa kuolemaani tai Jeesuksen tulemiseen saakka.

Rauhan Majatlon toiminnanjohtajan tehtävä on elämäntapa, ei työ. Kymmenen vuoden ajan elämääni on mahtunut vain perhe ja Rauhan Majatalo. Olen ollut kaulaani myöten täysin kiinni tässä elämäntavassa ja siihen sitoutuneena. Draamassa koin, ettei ole mitään mahdollisuutta vastata kutsuun kyllä. En voi jättä lammastarhaani. Olen sitoutunut siihen. Sydämessäni ei ole mitään tarvetta mihinkään muuhun elämään.

Kävin kovan kamppailun sisimmässäni. Koin, että myönteinen vastaus kutsuun aiheuttaisi suuren muutoksen elämääni ja Rauhan Majatalon toimintaan. En halua sitä. En kykene irrottautumaan paikasta, jonka vision olen saanut Jumalalta 17 vuotta aiemmin, jonka olen synnyttänyt ja jota olen rakkaudella kasvattanut vuosikaudet.

Viimein vastasin sydämessäni Samuelin lähettämän palvelijan kutsuun: "Tapahtukoon Sinun tahtosi Herra. Mutta itse en kykene irrottautumaan tästä palvelupaikasta. Jos tarvitset minua johonkin muuhun palvelutehtävään, irroita minut tästä ja vie omalla voimallasi uuteen tehtävään. Minulla ei ole siihen mitään intressejä."

Sydämen valintani jälkeen kutsua tuova palvelija tarttui käteeni ja raahasi minut jossakin määrin tapahtuvasta vastaanhangoittelustani huolimatta Samuelin eteen voideltavaksi.

Sydämessäni tiesin, että olen astunut muutokseen. Jollakin aikataululla ainakin osittain palvelutehtäväni Rauhan Majatalossa tulee vaihtumaan muihin palvelutehtäviin.